Tänään on ollut tunnerikas päivä. Aina silloin tällöin olen äärettömän herkkä, kuten tänään. Se alkoi jo aamulla. Vein lapsia kouluun ja radiossa soi TÄMÄ BRYAN ADAMSIN FORGIVE ME KAPPALE. Musiikki vei minut vuosien taakse ja olin purskahtaa vuolaisiin kyyneliin. Sain pidettyä ja totesin viileästi lapsilleni "katsokaa, jes, joulukuusenmyyjä on tullut Palosaaren torille". Mietin matkan aikana elämääni ja kuinka onnelista se on. Todella onnellista. Ajoin ohitse entisen mummolani, joka sijaitsi ennenvanhaa Palosaaren S-marketin kohdalla. Kaupan vieressä tököttää iso mänty, jonka juurella leikimme sisareni kanssa lapsina. Hurjaa miten paljon ajatuksia ja tunteita ihmisen päähän mahtuu yhden päivän aikana. Päivän päätteeksi olimme lasten joulujuhlassa. Jälleen kyynelten nielemistä ja osittain onnistuin. Elämäni on onnellista ja tunnerikasta.
Postauksen kuvat eivät sinällään liity aiheeseen, vaikka toki saisin tirautettua muutaman kyyneleen siitäkin, miten upea ammatti minulla on ja kuinka olen saanut elämäni varrella auttaa ja lohduttaa ihmisiä. Tammikuussa käännän jälleen lehden. Kenkämyyjän urani päättyy ja palaan hoitsun hommiin. Olen oppinut viimeisten kuukausien aikana paljon kengistä ja tutustunut uusiin upeisiin ihmisiin. Voi tätä elämää! Rikasta on! Mukavaa illan jatkoa!
/Illalla muuten ostimme kuusen siltä Palosaaren torin kuusimyyjältä. Ostamme nykyään aina joulukuusemme kyseiseltä myyjältä. Kuuset kaadetaan Vähässäkyrössä ja ne eivät varise! Meidän kuusi oli kaadettu Itsenäisyyspäivänä. Maksoin siitä 30 € ja se kestää./
Lähetä kommentti
XOXO!