7 vuotta flasboyn kanssa, muistoja raskaudesta ja ajatuksia odotuksen epävarmuudesta

YELLOW, KLIK! 12 päivä seitsemän vuotta sitten, Ruotsin Eskilstunan sairaalassa, syntyi vauhdilla maailmaan tämä pieni suuri mies. Hän syntyi kuukauden etuajassa ja yllätti meidät kaikki. Menin tuolloin vain sairaalaan kontrolloimaan korkeaa verenpainettani, en todellakaan synnyttämään lasta. Toisin kuitenkin kävi ja alle tunnissa hän oli siinä. Isi, joka oli lähtenyt sairaalan kahvilaan ehti hädin tuskin paikalle. Pienen pieni Henning painoi 2,2 kiloa. Tänään "flashboy" kuten me häntä kutsumme on seitsemän kokonaista vuotta vanha. Ihana kun mikä! Lempeä, hellä, rohkea, reipas ja sopivasti vilkas.  Lastenosaston ikkunasta näkymät olivat tuona päivänä talviset, satoi räntää. Muiden maailma oli harmaa, mutta meidän kirkas ja aurinkoinen. Onnea herra Hoo!

/Muistan hyvin kuinka kirjoitin sairaalan kirjastosta päivityksen vauvapalstan Huhtikuussa laskettujenaikojen listalle. Vauva oli syntynyt. Koska poika oli niin pieni, kävin ystäväni Sirpan kanssa ostamassa Eskilstunan HM:stä 40 kokoisia vaatteita. TÄÄLLÄ voit tsekata kuvan vastasyntyneestä Henningistä. Muistan hyvin onnen ja helpotuksen tunteen, kun poika oli syntynyt. Häntä ennen olin saanut kolme keskenmenoa. Raskausaika oli turhan jännittävä, sillä olin kärsinyt verenvuodoista. Raskausviikolla 15 olin iltavuorossa kotipalvelussa. Poljin pyörällä asiakkaani luokse, kun tunsin vuotavani. Se ei ollut pientä vuotoa vaan armottoman runsasta. Poljin kotiin ja itkin. Olin varma, että raskaus päättyi jälleen siihen. Seuraavana päivänä sain ajan naistentautien klinikalle ultraääneen. Gynekologi Lars teki tutkimuksen ja totesi, että "här sparkar det en liten krabat" ja "allt är ok". Tuo hetki on jäänyt mieleeni yhtenä elämäni huojentuneimmista tiloista. Kohdussa oli paljon verta ja keskenmenon riski jäi jälleen leijumaan raskauden ylle. Rakenneultrassa kaikki oli kuitenkin hyvin ja meille kerrottiin kolmannesta prinsessasta. Maaliskuun 12. päivä aamulla kello 10 teki saksalainen lääkäri minulle jälleen ultraäänitutkimuksen. Hän katsoi minua ja miestäni ja kysyi tiesimmekö vauvan sukupuolen. Vastasimme päättäväisesti tietävämme, sillä se oli meille jo kerrottu. "Ja, det blir en flicka" sanoimme. Lääkärin kasvot näyttivät hämmentyneiltä ja hän kysyi "Vill ni veta något annat?" Haluatteko tietää jotain muuta? Tottakai! Lääkäri totesi, että minä en täällä tyttöä näe, katsokaa tuota. Poika se oli. Tunnetila oli hämmästynyt, yllättynyt ja iloinem. Vain hetki myöhemmin saimme hänet luoksemme. Onnen päivä!/

//Me kuuntelemme usein Henningin kanssa yhdessä musiikkia ja tuo Coldplayn Yellow on yksi meidän yhteisistä suosikkibiiseistä.//