Ei tähän vuodenaikaan sopivat vanhat kuvat, pohdintaa lasten todistuksista ja numeroista + tarinaa omista arvosanoista

Nyt se alkoi! Miehen ja lasten loma! Fiilis on leppoisa. Tyttöjen todistukset olivat erittäin hyvät. Mieleeni niiden jakotilaisuudesta jäi erityisesti rehtorin lyhyt ja ytimekäs loistava puhe. Hän kertoi erittäin selkeästi ja ymmärrettävästi, kuinka todistukset ovat vain numeroita ja niillä arvioidaan vain tekoja, ei ihmistä. Jokainen lapsi on täydellinen ja tärkeä! Itse olin lapsena vilkas ja koulumenestykseni huono. Keskiarvoni oli huonoimmillaan 5,3. Nostin numeroitani 8-9-luokkien aikana ja suoriuduin ysiltä 6,8 keskiarvolla. Matikan numeroni ei noussut koskaan yli 5. Olin huono myös äidinkielessä, ruotsissa ja monessa muussa. Näin jälkikäteen minua huvittaa. Olen selvinnyt elämässäni numeroistani huolimatta hyvin! Melko kornia, että muutin jopa ruotsiin ja puhun kieltä kuin vanha tekijä, vaikka sain siitäkin vain vitosia. En olisi ikinä voinut kuvitella tuottavani tekstiä äidinkielen taidoillani. Yksi kirjoitelma tuotti tuolloin suunnatonta tuskaa, mutta nyt syydän sinulle blogikirjoituksia toistensa perään. Lukihäiriö ja kielioppivirheet toki vilahtavat tekstissäni, mutta silti. Oi, syntyipä pohdiskelevaa tekstiä! Mukavaa viikonloppua! Huomenna aloitan työputken, mutta pian on joulu! Sunnuntaina saamme vieraaksemme mummon ja ukin ruotsista. Mahtavaa!