Herkillä vesillä ja hyvin henkilökohtaista tarinaa rakkaudesta / Luukku 21

Joulukalenterin luukku 21 pitää sisällään suuria tunteita. Jaan jotakin hyvin henkilökohtaista ja herkkää, niin herkkää, jotta hetken mietin jaanko. Tämän tekstin alapuolella on mieheni noin kaksi viikkoa sitten kirjoittama Facebook-päivitys. Lue!

"Kiiltokuva-perhe...

Luin jostakin artikkelin parisuhde-terapeutilta jokin aikaa sitten joka käsitteli sitä miten jokaisessa parisuhteessa/avioliitossa tulee tasaisin väliajoin kriisi. Näitä kriisejä tulee vääjäämättä n. 7-10 vuoden välein(jos en väärin muista) ja ne on suurimmalle osalle niin koettelevia että joko ne voivat kaataa koko parisuhteen tai sitten ne voivat olla uusi ponnahduslauta joka syventää parin suhdetta toisiinsa aivan uudelle tasolle. Kriisit johtuvat siitä että suurin osa ihmisistä muuttuvat iän myötä ja vanhat parisuhteen pelisäännöt eivät enää toimi. Kumpi vaihtoehdoista tulee riippuu kuulemma siitä ovatko puolisot valmiita kuuntelemaan toisiaan ja sopimaan uudet yhteiset "pelisäännöt" jonka mukaan mennään seuraavat 5-10 vuotta.

Meitä on usein pidetty semmoisia helluisina Kursuina joilla ei koskaan näytä olevan mitään ongelmia. Siksi moni luulee että elämme kiiltokuva-perhe-idylliä neljän lapsemme kanssa. Totuus on kuitenkin se että meilläkin on ollut juuri näitä yllä mainitsemiani todella tiukkoja paikkoja. Joskus niin tiukkoja että ei tiedä onko yhteisellä suhteella huomista! Tähän mennessä olemme aina onnistuneet löytämään uudestaan toisemme. Pitkälti johtuen siitä että Jossu on yksinkertaisesti niin äärimmäisen taitava keskustelemaan ja puhumaan ääneen kipeätkin asiat! <3 span=""> Ilman häntä en tiedä missä mentäisiin tänään! Joskus nämä keskustelut vievät niin karun peilin eteen joka riisuu itseltäni "täydellisen miehen" illuusion joka on niin välillä helppo luulla omistavansa!

Olen äärimmäisen kiitollinen vaimostani Jossusta. Hän tietää KAIKKI likaisimmat, pahimmatkin puoleni, mutta on silti valinnut seistä vierelläni nämä vuodet! Rakastan sinua Jossu!

Samalla haluan myös antaa tällä toivoa jos kenties joku pariskunta tällä hetkellä käy läpi juuri näitä vaikeita aikoja."

Itkin, kun luin sen! Itken nytkin! Juttelin rakkaani kanssa ja kysyin sainko jakaa näinkin henkilökohtaisen aiheen, vastaus oli kyllä. Jaan tämän, koska uskon, että ruutujen takana on paljon sieluja joiden liittojen kulissien takana on lukuisia murheita. Kuoren alle kätkeytyy isoja asioita, joita emme näytä. 

Minä ja mieheni olemme jakaneet elämämme viimeiset 15-vuotta. Yhteiset vuodet ovat olleet ihania, upeita, vaikeita, kauheita, väsyttäviä, välinpitämättömiä ja hullun rakkauden täyteisiä. Jossain vaiheessa väsyin ja poltin itseni loppuun. En jaksanut kuunnella, huomioida saatika antaa itsestäni mitään. Nalkutin ja olin ikävä, todella ikävä. Kadun tuota aikaa! Onneksemme tilanteet ovat parantuneet. Olen päättänyt olla nalkuttamatta ja komentamatta. Haluan sydämeni pohjasta antaa hänelle tilaa, tilaa hengittää ja olla kanssani ilman lukuisia suorittettavia asioita. Mieheni on huomioinut minua viime päivinä erityisellä tavalla, jaksan taas rakastaa. On monia asioita joiden eteen on rakkaudessa tehtävä töitä. Me tahdomme ja se kantaa. Tahto ja rakkaus antaa meille siivet. Voimme levittää jättimäiset tahdon siivet ja lentää yli pimeän ja synkän laakson, kohti taivaan sineä. /Kiitos rakas kaikesta, olet upea persoona. Olet herkkä, kiltti ja hyvä. Tämä on sitä, aitoa rakkautta josta minulle juuri puhuit!  Hyvää joulua kulta muruseni! Rakastan!

/Kiitos ANEMONELLE Mistellin oksista, jotka tarjosivat täydellisen suojan pehmeälle suudelmalle.  Kuva on päivän paras INSTAGRAM kuvani./