Phineas & Isabel
Jännä juttu! Stiinapauliina kyseli hiljattain lastemme nimistä. Juuri samaan aikaan olin kirjoittamassa tätä postia nimistä. Meidän lapsilla on sellaiset nimet, että niitä ei ole kovin paljoa. Halusimme nimiksi hiukan erilaisia nimiä, mutta sellaisia jotka ovat tunnistettavissa nimiksi. Meillä kriteerinä oli myös se, että lasten nimien on toimittava ruotsiksi ja suomeksi, koska olemme kahden maan kansalaisia. Meillä on sukua suomessa ja ruotsissa. Esikon nimeä löytyy suomesta 831, tokan alle 1720[hiukan enemmän], kolmannen alle 414 ja neljännen alle 839. Nimet eivät ole erityisen harvinaisia, mutta juuri sopivasti erilaisia. Minkäänlaista johdonmukaisuutta ei ole. Nimet ovat hyvin erilaisia. Ne eivät sovi yhteen. Aika on kuitenkin tehnyt sen, että nimet tänäpäivänä kuullostavat yhteensopivilta. Lapsillamme on kaksi nimeä. Toinennimi on yritetty löytää sukujemme vanhoista nimistä. Omasta mielestä onnistuimme löytämään juuri sopivia nimiä. Itselläni on aina ollut hankalaa löytää nimeä pojalle. Mieheni keksi nimen herra Hoolle. Todella kiva nimi! Ihastuin siihen heti! Monta kivaa tytön nimeä jäi antamatta. Nämäkin nimet olisin voinut tytöilleni antaa:
Daalia tai Dalia
Lyydia tai Lydia
Lila
Violet
Lilli
Maj
Signe
Ester
Iines tai Ines
Näistä ehdottomia suosikkejani ovat Lila, Daalia ja Lydia. Mitkä ovat teidän suosikki nimiänne tai jo annettuja? Kertokaa, jos haluatte. Ymmärrän toki, että nimi asiat halutaan pitää omina. On todella iso ero siinä, miten ruotsissa nimet julkaistaan. Itse olemme aina lähettäneet viestin lapsiemme syntymästä, heti nimen paljastaen. Niin tehtiin ruotsissa. Suomessa nimi on pyhä salaisuus aina kastajaisiin tai nimiäisiin saakka. Mitä nimien omimiseen tulee, on mielipiteeni aina ollut vahva. Nimet eivät ole kenenkään yksityisomaisuutta. Olen törmännyt usein ajattelutapaan, että tämä nimi oli meidän keksimä tai minä keksin tämän ennen teitä. Nimi on nimi. Suurin osa nimistä on jo keksitty ja annettu. Itse sanoin kavereilleni aina, että jos meillä on sama suosikkinimi, antakaamme se. Nimi saa täysin oman merkityksensä joka lapsen kohdalla. Meitä Johanniakin on vaivaiset 145234. Silti jokainen meistä on omanlaisensa! Aamen!
Ihana postaus! Aamen! Meillä on sattumalta kahden ekan nimet samalla alkukirjamella. Kolmannen lapsen nimessä on viiva keskellä, ainoana tässä kaartissa. Neljännen lapsen nimen vaihdoimme, ennen kuin hän meni kouluun, sillä häntä kutsuivat kaikki aina lempinimellä, mikä sopi hyvin myös varsinaiseksi nimeksi. Viides lapsonen sai isänsä keksimän nimen, yleensä minä taisin olla nimissä kuitenkin se "keksijä" number one. Viimeisen lapsen etunimen valitsimme yhdessä ja lapsonen näyttikin meistä molemmista juuri sen nimen näköiseltä. Ainut hupaisa juttu tuli hänen toisen nimensä valinnassa, siitä emme meinanneet päästä yhteiseen päätökseen millään, niinpä kuopuksen toinen nimi "lyötiin lukkoon" vasta kastetilaisuudessa vähän ennen kastetta. Hauska ja iloinen muisto! Kauniita nimiä tuossa listassasi. Ai niin, toiseksi vanhin muutti nimeänsä 10 vuotta sitten poistamalla nimestänsä ekan kirjaimen, kiva siitä tuli! Niin, että kahden ekan nimet ei nyt sitten enää alakkaan samalla kirjaimella..
VastaaPoistaMeilläkin oli kriteerinä että nimi olisi mahdollisimman kansainvälinen, mutta samalla ei aiheuta hämmennystä tai "häh, mikä sun nimi on??!?!" kysymystä.
VastaaPoistaMyös minusta on outoa ajatella että lapsi olisi ensin 2kk nimetön, meidän lapsilla on ollut alusta saakka nimet jotka kerroimmekin kaikille, oli ihan julkista tietoa :-)
Meidänkin oli vaikea keksiä pojille nimet. Ensimmäistä odottaessa meille vanhemmille oli heti ilmiselvää, että hänestä tulee Iines, tyttöä kun ultran perusteella luulimme odottavamme. Sitten tulikin poika emmekä meinanneet millään löytää nimeä, josta molemmat pitäisimme. Minun ehdotukseni lopulta valittiin. Se kun mieheni mielestä kuvasi myös minun asennettani :)
VastaaPoistaToisenkin kohdalla nimi oli heti tiedossa, mikäli hän olisi tyttö. Siiriä ei kuitenkaan tullut, vaan ihana poika. Isi valitsi hänen nimensä. Parin nielaisun jälkeen se maistui minullekin. Nyt meidän poikien nimet tuntuvat kovin osuvilta sekä heille, että meidän perheelle muutenkin. Nimipäiviä emme kuitenkaan pääse viettämään. Poikien toiset nimet alkavat molemmilla K:lla. Esikoisella toinen nimi tulee erään joulupukin mukaan, kuopuksella vaatimattomasti kuninkaan =)
mustkin lapsella tulee olla nimi heti ensi hetkestä, jos sellaanen on jo keksitty. En ymmärrä miksi kutsua vauvaksi, se on niin persoonatonta mutta kaikki tyylillään ! Meijän tyttöjen nimet ovat ainutlaatuisia koko maailmassa vaikka eivät ainuita olekaan niin harva tunnistaa nimet ennestään. Suomessa ovat ainoat sen nimiset mutta maailmallla on muutama. Silti nimet sointuu perheemme 4 kielellä hyvin. :) Jostain syystä tykkään et ne alkaa samalla kirjaimella ja sointuu samantapaisesti että kuulee että ovat sisaruksia. Pojan nimi onkin vaikee kekskiä, jos sitte joskus tarvii sellasen niin tiedossa n yksi... jotenki vaan tyttöjen nimet loksahtaa paremmin !: ) mutta poikien nimistä tykkn Birk:istä.
VastaaPoistaHei sun listasta löytyy mun esikoiseni nimi! :) Myös meillä kaikilla lapsilla on ollut nimi keksittynä jo ennen syntymää ja heti lapsen synnyttyä se on kerrottu muillekin. Ristiäisiin säästettiin toiset ja kolmannet nimet. Jotain yllätystä sentään. :)
VastaaPoistaNo sit sulla Mia on ihastuttava nimi esikoisella ;) Noi on kaikki ihania! Terkkuja!
Poista