Johannakoon outoa mammafaktaa:
1. En ole koskaan käynyt mammakahviloissa tai muskarissa vauvojeni kanssa.
2. En myöskään vauvauinnissa. Ruotsissa asuessamme kävin kuitenkin raskauden aikaisessa vesijumpassa.
3. En ole koskaan, millään keleillä käyttänyt harsoa tai muita suojia vauvanvaunuissa,lukuuottamatta hyönteissuojaa. Pitääkö harsoa käyttää? Olen huomannut tämän ilmiön vasta suomessa.
4. En ole milloinkaan käyttänyt lapsilla välikausihaalareita tai Reimateciä.
5. En ole merkkiuskollinen lasten tarvikkeiden suhteen.
6. Emme ulkoile joka päivä. Jos laiskottaa tai sää on huono, emme vättämättä mene ulos.
7. Lapsille ei ole omia huoneita, eikä välttämättä edes tule.
MUTTA...
Olen kahvitellut ystävieni ja heidän lastensa kanssa, kun olen ollut äitiyslomalla. Kotona lapsemme näyttelevät, laulavat, askartelevat ja hiihtävät. Vaunuissa on vauvat kuitenkin pidetty lämpimänä ja lapsilla on sopivat vaatetukset välikausienkin aikaan. He eivät ole vilustuneet. Huonommatin merkit toimivat, joskus jopa paremmin kuin suositut merkkit. Ulkoilemme, kun se meille sopii. Isommat lapset pääsevät ulos jo itse. Meillä on kiva pieni piha ja vieressä leikkipuisto. Lapset jakavat huoneita. He viihtyvät yhdessä. Läheisyys lämmittää. Voisin sanoa, kuten smurffit...jos talo on pieni olemme lähellä toisiamme ja jos se on iso, olisimme kauempana toisistamme.
Olen huomannut kokemuksen kautta, että monen lapsen kanssa elämästä tulee huomattavasti mukavampaa ja rennonpaa, kun unohdetaan kaikki "pakot"ja "velvoitteet". Olen useaan otteeseen pannut merkille, että äidit asettavat itselleen melkoisen paljon tavotteita, joista saattaa tulla pakon omaisia juttuja. Lapsia kuljetetaan sinne ja tänne. Täytyy matkata ulkomaille ja viedä teatteriin. Pienet lapset tyytyisivät vähempäänkin. Heille riittää leikki,yhdessä olo ja rakkaus. Ja nyt, älkää ymmärtäkö JohannaKoota väärin. Kaikki edellämainitsevat virikkeet ovat kivoja, mutta eivät vättämättömiä. Enkä pidä pahana, että ihmiset tekevät niin. Tuon vain esille asian toista puolta. Minulle eräs kerran sanoi, että ei tule hankkimaan montaa lasta. Hän haluaa taata lapsilleen yltäkylläisen elämän ja 100 % huomion. Onneksi tämä ei luullakseni ole valloilla oleva ajatus tästä aiheesta.
[Kuvat ovat vuodelta 2003. JohannaKoo ensimmäistä kertaa äitinä. Esikko syntyi maaliskuussa, olin silloin 30 vuotias.]
If you want this in english, use Google translator! I am lazy today, sorry! <3
Kiva postaus! Käyn aina kurkkaamassa täällä, sinulla on kivoja juttuja.
VastaaPoistaOlen ihan samaa mieltä tuosta, että useamman lapsen kanssa on rennompaa. Isommat leikkivät keskenään ja itselleen on paljon armollisempi, ikä ja elämänkokemus karttuu. Sain kylläkin jo tämän kolmannen 30 v. ;)
Minä olen puolestani löytänyt hyviä ystäviä juurikin perhekerhoista, eipä täältä melkein maalta minnekään muuallekaan ilman autoa pääse tapaamaan muita ihmisiä. Muskarissa tuli käytyä esikoisen kanssa, nyt riittää kotona lauleskelu.
Meilläkin isommat lapset nukkuvat samassa huoneessa, mikäli toinen ei ole paikalla ei uni meinaa tulla millään...
-S
Samaa mieltä tuosta vaunujen harsosta: jos sellaista tarvittaisi, olisi se vakiovarusteena joka mallissa. Tuskinpa äidit itsekään haluaisivat nukkua pienessä vaunussa, jonka ainoa ilma-aukko olisi tukittu harsolla!
VastaaPoistaIhanat kuvat, ihana teksti. Itse en ole vielä äiti, mutta toivottavasti se päivä joskus koittaa. Ja kun se koittaa, haluaisin ottaa asian näin rennosti kuin sinä. :)
VastaaPoista+ Minä olen aina ihmetellyt sitä, että kaikilla lapsilla pitää olla omat huoneet. Miksi? o_O
Ostin juuri tyttärelleni Name it -merkkisen puvun. Olen muutenkin alkanut käyttää Lindexin ja KappAhlin ulkoiluvaatteita - ovat olleet täysin moitteettomia! Laadukkaita eikä hintavia. (POP:n laatuisia, mutta puolet halvempia.) Reimatec ratsastaa merkillä; ne ovat kohtuuttoman kalliita, laatu ei vastaa hintaa ja ne tehdäänkin nykyään ihan muualla kuin Suomessa. Käytin esikoisellani Reimatecin vaatteita, koska olin tuolloin nuori äiti ja luulin, että ne ovat ainoita oikeita. Onneksi olen iän myötä päässyt tuosta eroon, osaan käyttää omaa harkintaani ja olla kriittinen "parasta laatua ja merkkiä" kohtaan. Toinen mikä ratsastaa maineellaan on Polarn Och Pyret. Ulkoilukäsineitä, fleecejä, toppahousuja olen sieltä lapsilleni ostanut, eivätkä kestä Lindexin talvivaatteiden tavoin. Fleece tosin on kestänyt, kun se on takin alla, vähällä kulutuksella. Joten: olkaa kriittisiä lasten ulkoilutamineiden suhteen älkääkä höyrähtäkö trendeihin ja "ainoisiin oikeisiin merkkeihin". Suosittelen lämpimästi Lindexin Fix-merkkisiä ulkovaatteita ja KappAhlin vastaavia myös. Name it -puvun laatu jää nähtäväksi. :)
VastaaPoistaYhdyn näihin mielipiteisiin kans! :) meillä on alkanut olemaan reimaa lisääntyvässä määrin mutta olenko yhtään ostanut itse enkä ainakaan uutena! en todellakaan maksa 200e puvusta kun siitä ei kokemukseni mukaan jää samanveroista seuraavalle käyttäjälle ja kun pukuja pitää hankkia neljälle jos ei ole mitä kierrättää. H&M ja lindex on ne mistä haen yleensä vaatteet. Joitakin on "merkkituotteita" seassa. Nämäkin kaverini lastenvaateputiikista. Vanhin lapsista (2lk) aloitti juuri ensimmäisen harrastuksensa joka on puhdas harrastus ei siis sisällä kilpailuja ellei leikkimielisiä joskus. Mukava kuulla että on muitakin joilla ei mennä kello kaulassa! :)
VastaaPoistaOlipas kerrassaan järkeviä ajatuksia äitiydestä ja elämästä lasten kanssa! Jaan niistä kaikki vauvauintia lukuunottamatta (meillä vain esikoinen "pääsi" vauvauintiin)!
VastaaPoistaEnkä todellakaan ymmärrä, miksi lapset pitää pukea tiettyihin vaatemerkkeihin! Onko se keino näyttää perheen elintasoa ja sitä että kyllä meilläkin on varaa, kun naapurillakin on? Ostan lapsille vaatteita sen mukaan mitä he tarvitsevat. Ja sellaisia, joissa he viihtyvät! Ulkovaatteet ja kengät pitää kestää kovaakin kulutusta, mutta en siltikää ole valmis niistä maksamaan älyttömiä summia.
Ei meilläkään ulkoilla joka päivä, jos on pas...huono ilma, niin sitten jäädään suosiolla sisätiloihin. Otetaan rennosti ja chillaillaan kotona sohvalla.
VastaaPoistaEn jaksa ottaa paineita että pitäisi käydä lapsen kanssa muskarissa tai vauvauinnissa, ei se ole vaan mun juttu.
Pointti onkin että jokainen on omalla tavalla äiti, juuri sellaisenaan tarpeeksi hyvä.
Joku tykkää askarrella, toinen urheilla ja kolmas liikkua luonossa. Mutta jos näitä ei tee, ei siinäkään mitään väärää. Jokainen tavallaan :-)
Juuri näin :)
VastaaPoistaOivoi kun sinä oot niin kaunis! :) Ja vielä päälle viisasta tekstiä! Ihailen suuresti. -Sari
VastaaPoistaSari: Voi kiitos! Ihana kommentti! Kiitos siitä <3
VastaaPoista