Henkilökohtaista / suunnitelman muutos

Minun piti kertoa rempan vaiheista, mutta en tee sitä. Jostain syystä, minun on pakko kirjoittaa tämä postaus. Katsoin tänään työpaikan kahvihuoneen ikkunalaudalla raamitettua kuvaa. Kuvassa hymyili kaunis nuori ihminen, yhtäkkiä häntä ei ole. Elämä on hauras! "Ne sanoo, että maiset murheet, ei paina mua ollenkaan. Ne puhuu siitä silmät palaen, tieto salainen ympäröi mua. Ne näkee kyllä kyyneleeni, mut ne ei tule halaamaan ja lapsille on helppo sanoa, tuntemattomia täytyy varoa. Mut vaikka mä uskon ihmeisiin, en taikoja tehdä voi, kun mua sattuu, kun sydämmessä veitset kääntyy, mä vapisen niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen. Jos tää loppuu, jos tänä yönä rakkaus päättyy, mä hajoan niin kun jokainen ihminen kuolevainen..." Lepää rauhassa!